SlowDown To DownUnder

Aurinko korkealla myöhäisiltana. Sun still up till late night. Jotenkin tuntuu jännältä palata samoille nurkille kuin mistä lähti. Samat kaupat, uudet kerrostalot (aika betonihelv... on tullut vanhan kodin lähelle), ex-työkaveri Alkossa, Juhan ex-työkaveri Lidlissä, nippu tuttuja kasvoja,... Keli on viilee kuin Melbournen talvi, mikä ei vielä ole haitannut. Toppatakit on keksitty. Sauna tuntuu hyvältä ja frisbeegolf-rata on kävelymatkan päässä. Nukkuminen rauhaisassa ympäristössä, hyvä hanavesi ja lämmin (lämminhenkinenkin) tupa. Mukavat talon terassit, myös lasitettu (tarpeen sateilla ja viileässä). Mikäs tässä. Erityinen kiittäminen ystäviä tästä. Juhannus vietettiin etukäteen isäntäperheen kanssa ja itse aatto meni kavereiden kanssa grillatessa ja saunoessa . Ystävät Melbournestakin olivat paikalla, uskomatonta sinällään. Siitä lähdettiin vielä läheiselle tanssilavalle järvenrantaan kävelemään. Kokko oli jo hiilloksella, mutta hienoa lämmitellä sen ääressä ja katsella yötöntä

Arabian tekstitys Nemolle lentokoneessa. Qatar airways, Finding Nemo with arabic subtitles. Jos oli hirveän stressaavaa meidän lähtö maailmalle kaikkine muuttotouhuineen, niin taas sai maistella lähtöstressiä Balin kentälle matkalla. Tähän asti onkin kaikki siirtymiset maiden välillä sujuneet hyvin vailla ongelmia. Saatiin tutulta hotellin taksilta tingattua hyvä hinta kentälle Sanurista. Koko yön ja aamun oli satanut aika roheesti vettä. Kaverimmekin eilen illalla nähdessämme kertoivat, että makuuhuoneen katto vuotaa isommalla sateella. Jätettiin heille jotain tavaraa, kuten villasukkia, aurinkorasvoja, muutama vaatekappale, snorkkelit ja uimalasit. Niitä ei enää viitsinyt raahata eteenpäin, vaikka kilot olisi sallineet. Ei kyllä riemun kiljahduksia herätä Suomenkaan sääennusteet , toppiskelit luvassa, mutta toisaalta ei mitään väliä. Näkeehän sitä tutut ja sukulaiset, ja aurinkoa ja lämpöä on ollut aika riittävästi. Kylläpä on niin hieno päivä, että oikein puukkoa haava

Maalaismaisema Ubudin kupeessa. Countryside view on Ubud. Rotkon yli Agung-vuorelle näkymä. View over river canyon to Mt Agung. Voi hitsi, että toi Ubud vangiksi meidät jotenkin . Joku kummallinen fiilis on olla tuolla riisipeltomaisemissa ja kaiken sen luonnon ja majoitustarjonnan keskellä. Toinen toistaan mukavampia paikkoja majoittua ja hintataso hyvinkin edullinen Sanuriin verrattuna. Majoitustäplät on kuin valtava mäkäräisparvi lapin kesässä, kun vilkaisee esim. Booking-karttaa.  Skootterilla kun poistuu Ubudin ruuhkasta (lähinnä pääkatu), niin avot. Jalan Bisma siinä Monkey Forestin kadun vieressä on jo täyttä maaseutua. Pakokaasun hengitys pysähtyneessä pääkadun liikenteessä on aika hurjaa. Ihan liikaa alkaa olla autoja ja niitä isoja turistibusseja Ubudissa, tosin vain keskustassa. Saati sitten hottisaikaan elokuussa. Mutta se maaseutu... Mmmm. Ja ne rotkomaisemat. Ei tarvitse kuin ajaa Champuhan-sillalta pari minuuttia pohjoiseen,  niin voi löytää ravintoloita/

Tegenungan vesiputouksilla Ruskeat vesiputoukset. Brown waterfalls. Wayan vinkkasi meille, että ajelkaa vesiputouksille etelän suuntaan, ja mehän sitten tällä kertaa ihan kuukkelin kartasta löydettiin paikka. Pistin tien nimet päähäni ylös ja lähdettiin skootterilla uikkarit mukana ajamaan. Onneksi ei tarvinnut Ubudin keskustaan mennä tällä kertaa, kun asutaan eteläpuolella. Kadun varsien liikekylttejä seuraamalla varmistettiin olevamme oikealla tiellä. Täällä on jännästi teiden nimet usein Jalan (tie) Raya (pääkatu) ja kylän nimi. Siispä Masin kylän alueella tien nimi voi olla Jalan Raya Mas, kun taas nimi muuttuu (sama tie jatkuu) seuraavaan kylään tullessa. Välillä siis voisi jo luulla ajavansa väärää tietä... Turrekrääsää. All crap for tourists. Tämä näkymä tulotasanteen ravintoloista. Restaurant views from entry side. No, ilman mutkia löydettiin perille. Heti näki, että turistikohde kyseessä, kun myyntikojuja pisti silmään sekä pääsymaksu 10000 idr (0,

Ei se matka, vaan päämäärä... Vai? Trip is not important, but the target... Or? Missattiin viime keskiviikkona balimusiikin suosikkisoittaja Gus Tejan live-keikka,  mies joka asuu Ubudissa, emme sitä aiemmin tienneetkään. Jouduttiin majoitus jatkamaan torstaille, että päästäisiin ensi keskiviikon esitykseen. Viime syyskuusta asti on kuunneltu miestä, tunnetaan kaikki levyt ja biisit. Nauretaan aina, kun se soi hieronnassa tai muualla. Gus tekee paikallista instrumentaalimusiikkia, joka on hyvin mieltä rauhoittavaa. Tämä mies. Looking for this guy. Eilen, kun Sanurista tuttu  Wayan  kuuli meidän Gus Tejan fanituksesta, niin se kehoitti meitä menemään julkimon luo kylään . Antoi kylän nimen, missä sen talo on. Arvioi, että olisko jotain 10 km. Kylät on täällä aika pieniä. No, lähdettiin sitten heti seuraavana päivänä etsimään skootterilla  Tegal Lantang-kylää , joka on pienen matkan päässä Ubudin keskustasta pohjoiseen. Wayan eilen sanoi, että Mr Google ei ole vielä

Balilaista perinnetanssia katsomassa Tanssitytöt. Balinese dancers. Käveltiin Jalan Monkey Forestilla, kun Balai Banjar Ubud Kelod-palatsin kohdalla kaupustelijat tarjosivat lippuja tanssiesitykseen tälle illalle. Lähdettiin kaverin mukaan viereistä palatsia katsomaan. Sanoi, että perjantaisin on tarjolla balilaista perinnetanssia ja näytti meille estradin, jossa oli hienosti aseteltu täkäläisiä soittimia lavan reunalle valmiiksi. Sitten näytti tuolirivejä, että tänne voi varata itselleen jo paikatkin lapun kanssa. Skeptikon silmät suorastaan suureni: "Tämä eturivin Laura kavereineen perui paikkansa, että nyt olisi tarjolla eturivin paikat". Just joo! Siitä vaan omat nimet tilalle, ja otettiin itsestämme varmuudeksi kuva ko. paikoilla. Mies otti meistä vielä kuvan stagella. Ostettiin siis 7,5 aud (5e) liput illaksi.  Jalan Hanomanilkakin myytiin eri temppeleille tanssiesityslippuja. Sama hinta, vaatimattomammat puitteet (taivasalla).  Turret lippuostoksill