keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Hengenvaaralliset Rip Current ja Freak Wave

Tässä nyt pieni tutkijaluonne nostelee päätään, kun näihin asioihin on törmännyt matkoilla ihan käytännössä. Merivirtaukset ja niistä juontuvat aallot voivat tehdä tepposia sekä uimareille, sukeltajille tai vedessä liikkuville aluksille. Ehkä on hyvä tiedostaa, mistä nämäkin vaarat juontavat juurensa.

RIP virtaus

Rip Current vie uimarin pois rannasta.
Rip Current takes the swimmer out of the beach.

Australiassa ollessa meille tuli uimarannoilla hyvin tutuksi Rip Current-käsite, koska siellä on niin paljon rantoja ja uimareita ja surffareita. Kirjoitin aiheesta silloin postauksen:
http://slowdowntodownunder.blogspot.my/2016/10/surf-ja-surf-club-kulttuureista.html
Nyt on palattava astialle. Kuvat ovat enimmäkseen netistä.

Sekä Balilla (eritoten Nusa Lembongan/Ceningan) ja täällä Perhentialla olemme seuranneet, miten turisteja on hengenvaarassa, kun mennään uimaan väärään paikkaan, jossa virtaus vie uimarit rannasta avomerelle päin. Täällä Perhentialla ei mitenkään turisteja varoitella aiheesta (ei kylttejä tai tiedotteita), eikä mitään liputuksia harrasteta rannoilla, saati hengenpelastustoimintaa. Olisi edes pelastusrengas rannalla... RIP Virtaus syntyy usein kahden hiekkasärkän väliin, jossa keskiosa saattaa houkuttaa uimareita syvyytensä ja pienten altojen vuoksi. Vuorovesi vaikuttaa myös virtauksen voimakkuuteen. Todellakin se kohta rantaa, jossa on vähiten vaahtopäisiä aaltoja, on se petollisin. Kapeimmassa kohtaa RIP virtausväylää on ulosvirtaus voimakkaimmillaan. Hetkessä ja huomaamatta uimari ajautuu kauas rannasta. Ei pitäisi räpiköidä virtausta vastaan, vaan uida rannan suuntaisesti sivulle ja ulos virtauksesta. Long Beachillä on juuri tällainen vaarallinen hiekkasärkkäasetelma keskellä rantaa.

Aasialainen tyttö melkein hukkui

Elvytys käynnissä tuolla rannalla. 
First aid on the beach for a girl who almost drowned.

Olimme tänään pöyristyneitä Long Beachillä kävellessä, kun näimme omin silmin pari tyttöä pelastettavan rantaan. Ilmeisesti toinen oli ollut tulossa sukeltamasta rantaa kohti ja saanut krampin jalkaansa, ja toinen tyttö raahattiin puolitajuttomana rantaan uimasta. Kramppityttö selviytyi hetken levolla rannassa. Uimarityttö lyhistyi kokonaan lähellä rantaa, jolloin taluttajat ottivat tytön kantaakseen. Joku urhea länkkärimies pelasti tämän aasialaisen tytön hukkumasta pelastusrenkaan avulla (mistä lie renkaan löytänyt). Mies yski itsekin rannalla saatuaan vettä henkeen. Tytön keuhkoissa oli vettä ja hänet kannettiin rantahiekalle ja pistettiin kyljelleen yskimään vettä pois. Hän oli aika lailla tolkku pois. Länkkärinaiset pitivät huivia aurinkosuojana tytön päällä. Paikallisia oli runsain joukoin paikalla (myös ilmeisiä sukellusohjaajia), mutta vain länkkärit auttoivat makaavaa tyttöä, muut katsoivat ja jopa nauroivat, ja pojat leikkisästi potkivat takaviistossa toisiaan. Kohta pari länkkäriä juoksi hakemaan jotain punaista salkkua läheisestä sukelluskeskuksesta. Seurasimme sen verran etäältä, ettemme olleet varmoja, onko kyseessä sydämen käynnistin. Täällä ei ole lekureita kuin kylässä. Salkkua ei ilmeisesti kuitenkaan käytetty. Jonkin ajan kuluttua tyttö alkoi elpyä ja nousi hissukseen ylös ja porukka hajaantui... tilanne oli ohi. Vastaava tapaus koettiin Ausseissa, että pari aasialaista tyttöä pelastettiin vesilelujen kanssa hätään joutuneena Surfers Paradisen rannalla.

Hollantilaistytöt merihädässä

Pian katsottiin samaan virtauksen suuntaan rannalta merelle, jossa oli kolme nuorta tyttöä uimassa aalloissa ja lähellä pari poikaa vartalolaudoilla. Katsoimme heti, että tuosta ei hyvää seuraa, ja pian yksi tytöistä huitoi ja huusi apua (huuto ei kuulunut rannalle, hän kertoi jälkikäteen). Tytöt joutuivat virran vietäviksi ja turhaan yrittivät uida vastaan. Ei auttanut viittoilla, että uikaa sivusuuntaan. Pojat lähtivät apuun lautojen kanssa ja muutama rantaan tullut sukeltaja syöksyi sukellusvarusteineen aaltoihin takaisin. Tytöt saatiin rantaan jonkinmoisen ryhmätempomisen seurauksena. Yksi tyttö yski ja sanoi, että veti hädissään keuhkoihin vettä. Paniikki iski, kun ei päässytkään rantaan päin. Kaksi kaveriaan saatiin myös väsyneenä rantaan. Kysyimme, tiesivätkö he, mikä rip current on ja selostimme, mistä on kyse. Ja kerroimme, että täällä harva se päivä pelastetaan useita henkilöitä hukkumasta ja jokunen (kertoi vuosia täällä työskennellyt filippiino) kuoleekin vuosittain. Tytöt olivat hyvin järkyttyneitä. Kiittelivät auttajiaan, lautapoikia ja sukeltajia.

PÄIVITYS 19.4.2018: Eilen hukkui arabiopiskelijoiden 12 hengen porukasta yksi mies Long Beachillä:

Eikö voisi varoittaa turreja?

Selkeä T-paitaliputus?
Is this red T shirt a clear message?

Paikalla oli muutama resortin edustaja (paikallisia), joille sanoimme, voisiko tänne rantaan pistää kyltin varoittamaan hiekkasärkkien välissä olevasta virtauksesta. He vaan tuumasi, että kyllähän tuon nyt tietää. Sanottiin, että ei todellakaan ihmiset voi tietää, jos eivät ole täällä olleet, ei kaikki ole niin fiksuja, että näkee virtausalueet. Ne vaan naureskeli. Sanottiin, että ei ole naurun asia. Monen kanssa asiasta juteltiin, kun oltiin yhtä perhettäkin varoitettu menemästä sinne virtaukseen lasten kanssa, mutta yleinen asenne paikallisilla oli, että hallituksen pitäisi tehdä jotain. Ihan käsittämätöntä! Mikä voi olla niin vaikeaa?! Yksi kaveri sanoi, että on tuolla punainen t-paita nyt varoittamassa siitä. Olivat bambukepin päähän kiinnittäneet t-paidan ja keppi sojotti metsän reunassa kaukana rannasta, ihan kuin joku siihen kiinnittäisi huomiota. Raahasivat sen rantaan, kun me asiaa taivasteltiin. Sitten ne paikalliset alkoivat huudella vedessä kahlaaville ihmisille, ettei sinne saa mennä... Huonoa mainetta saarelle, jos porukkaa hukkuu. Myöhemmin (kuvan ottohetkelläkin) nähtiin, miten aina vaan meni uimareita tuohon virtausalueelle uimaan punaliputuksesta huolimatta.

Tämä kyltti toimisi parhaiten.
This kind of sign could be enough.

Tämän päiväinen vahvisti myös käsitystämme aasialaisesta vastuunotosta ja ajattelusta. Eräs skottilainen sukellusope meille kertoi pari viikkoa sitten, että paikalliset sukellusopet on hyvin taitavia ja tietää esim. sukelluspaikkojen virtaukset täsmälleen, jne. Mutta jos joku sukeltaja joutuu virran vietäväksi tai muuten vaaraan, niin opettajat eivät tee mitään, vaan sukeltajat ovat näiden kanssa omillaan. Perin outoa! Ja koska Aasiassa ajatellaan vain tätä päivää, eikä tulevaisuutta, niin kenties ennaltaehkäisy on ihan outo käsite.


Merivirtaukset sukeltajille, uimareille ja pikaveneille (aallot)

Merivirtaukset menevät usein kuunkierron ja kalenterin mukaan, ja sukelluskeskuksissa ollaan usein tietoisia sukelluskohteiden virtaustilanteista. Virtaukset voivat olla sivuttaisia tai syvyyssuunnassa. Syvyyssuuntaiset virtaukset voivat eritoten olla vaarallisia sukeltajille, koska jos sukeltaja joutuu virran viemänä yli 30 metrin syvyyteen, riski sukeltajan tautiin kasvaa (typpeä alkaa kertymään kehoon syvällä). Erityinen vaara korostuu, jos virtaus tuo syvältä takaisin lähelle pintaa liian nopeasti (typpi ei ehdi poistua kehosta, ja tauti iskee). 

Gili Meno, houkuttelevan tyyntä saarten välissä.
Gili Meno, looking so calm (but strong currents).

Uimareille tällainen syvyyksiin vievä virtaus on myös vaarallinen. Esim. Lombokin Gilin saarten välissä on todella kovat virtaukset, jotka toisinaan aiheuttavat koskimaiset näkymät saarien välille. Joitain vuosia sitten kaksi suomalaispoikaa päätti uida saarelta toiselle lyhyen matkan, kun taas tyttöystävät menivät veneellä vastasaarelle odottamaan. Tytöt olivat hädissään, kun poikia ei kuulunut määränpäähän. Yrittivät saada etsintäapua suurlähetystöstä, jota ei ollut tarjolla. Toinen poika jaksoi uida 6 h ja katosi virran mukana ja toinen löytyi 18 h päästä avomereltä kalastajan toimesta ja saatiin pelastettua. Lue lisää:


Myös sukeltajat ovat kertoneet syvyyksien taisteluista Gileillä ja Nusa Penidalla. Kannattaa välttää uhkarohkeita vetoja ja selvittää olosuhteet, minne on menossa sukeltamaan tai uimaan. Koskaan ei voi olla liian varovainen.

Yksi maailman vaarallisimmista virtausalueesta, Lombok Strait.
One of the most dangerous currents on earth, Lombok Strait.

Kartta Nusa Penidan, Ceningan ja Lembongan virtaussuunnista.

Lombok Strait on yksi (jos ei jopa top1) maailman voimakkaimpia virtauspaikkoja (syvyys 4000m-200m), josta aalto-ongelmaa toisinaan tulee mm. Bali-Gilisaaret venematkoilla. Ja koska tuo Penidan vieren virtauskohta on kapein, niin siitä lie juontuu nuo sukeltajien kokemukset siellä.

Faktaa lisää:


Freak Wave tai Rogue Wave, jättiaalto

Toinen vaaranpaikka mereltä esim. Balilla on Freak Wave, eli jättiaalto, joka voi syntyä satunnaisesti ja pyyhkäistä kallioilla seisovia ihmisiä mennessään. Näin on tapahtunut mm. Nusa Penidalla, kun vastanainut pariskunta oli kalliolla ja morsian (Perthistä) huuhtoutui mereen. Kalastamaan kallioille menevät tai selfie-tikun kanssa reunoilla taiteilevat turret ovat vaarassa. Kannattaa siis pitää veteen jonkunmoinen turvaväli.


Tässä yli 18 m aalto kuvattuna sen jälkeen, kun se ohitti laivan.
This 18 m wave hit and passed the ship (pict taken after hit).

Jättiaalto syntyy, kun aalto vyöryy voimakasta veden vastavirtaa vasten. Tai vaihtoehtoisesti kaksi aaltoa yhtyy (nopeampi saavuttaa hitaamman). Nusa Penidan reunoilla eritoten on hyvin voimakkaita merivirtauksia (sukeltaminen vain hyvin kokeneille suositeltavaa). Yksi maailman vaarallisimpia paikkoja jättiaaltojen suhteen on Etelä-Afrikan rannikolla Agulhas, jossa voimakas virtaus kulkee etelän suuntaan vasten Etelämantereelta tulevia aaltoja. Myös avomereltä tulevat aallot voivat kasvaa jättiaalloiksi tullessaan rannikon mataliin vesiin. Esim. Norjassa on tällaisia paikkoja paljon rannikolla. 1.1.1995 Norjan öljynporauslautalla nauhoitettiin jopa yli 25 m aaltoja. Enimmäkseen tällaiset jättimäiset Rogue-aallot (yksittäisaallot) syntyvät avomerillä ja vaikuttavat siellä seilaaviin laivoihin. Todella huonoa tuuria, jos jättiaalto osuu rannalla olevaan ihmiseen. Satelliittikuvista on voitu jälkikäteen etsiä jättiaaltoja, ja vuoden 2013 satelliittikuvista löydettiin maailmalla yli kymmenen 25 m ylittävää aaltoa. Hassua sikäli, että eräs johtava tutkimusryhmä/tutkija löytyy Suomen Aalto-yliopistosta.

Risteilyalus sukeltaa jättiaaltoon.
Cruise ship meeting the Rogue wave.

Summasummarum: En sano, että maailma on vaarallinen paikka ja oma amme kylppärissä olisi yhtään turvallisempi, mutta ole tietoinen meren vaaroista...


sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Dengue-kuumeesta ja lähtemisvaikeuksista

Lähtemisvaikeuksia
Perus aamupala. Typical breakfast.

Voi että on vaikeaa tämä lähteminen täältä Perhentian Kecil-saarelta muualle. Alunperin ei edes tänne pitänyt tulla (tammikuussa ei ollut edes mielessä käynyt) ja helmikuulla oli tarkoitus vain poiketa KL:ssä hakemassa lisää viisumia Balille, jossa 30 pv umpeutui. Ja sitten, kun nyt tänne päädyttiin, niin ajateltiin, että ehkä viikko...no, maksimissaan kahteen voi venyttää... ja kas 5 viikkoa täyttyi maanantaina täällä. Ruokavaliokin sai herkullista Eurooppa-täydennystä, kun löydettiin Long Beachin Bubu Resortin Santai-ravintola. Ihanaa savulohi-gorgonzola-linguinia ja naudan sisäfile-salaattia. Ei Ombakin ns. vaihtoehtopöperöt ole yltäneet tälle tasolle, vaikka nekin ovat tuoneet vaihtelua riisinuudeliosastoon. Ja Aasian ruoatkin Bubussa näyttää hyviltä. Hinnat on luokkaa 35-50 RM (8-11€), että 2-3 kertaa saa maksaa enempi kuin aasiamätöstä, mutta on se sen väärti. Ja positiivista Ompussa ja Bubussa, että kortti käy, kun käteinen on hyvin lopussa täällä.

Bubun ruokamaisa Lonkulla.
Bubu restaurant view on Long Beach.

Penangiin on pitänyt tästä suunnata, mutta saari ja mökkimme pitää meitä otteessaan. Kaupungin kuumuus ja pöly tuntuu kaukaisilta, kun katselee näitä viidakkosaaren laidan merinäkymiä, hengittää meri-ilmaa ja nukkuu sopivassa lämpötilassa (yöt 23-25C). Tää saari on vaan niin rauhaisa ja luonto on läsnä joka puolella. Monitoriliskot kömpii pihalla, oravat hyppelee seinillä ja puissa, ja mitä jännimpiä ääniä kuuluu viidakosta auringonnousun aikaan. Täällä tulee semmoinen mökkiefekti, että ensin kavahtelee kaikkia ääniä pimeässä, ja sitten siihen tottuu ja alkaa tietämään äänilähteet. Esim. geckot ne hyökkäilee hyönteisten kimppuun ja kopauttelee päätään seiniin. Vielä on aamuinen puutarhasaksien naksetta muistuttava ääni selvittämättä (meidän ikkunan edessä pusikossa lymyää). Perhosia lentelee pienempiä ja valtavia, kuin pikkulintuja, pitkin pihaa. Kotkien liitoa ja syöksyjä seurataan päivittäin, asuvat korkealla viidakon puissa.

Pikkulisko ikkunan alla paistattelemassa.
Small lizzard sunbathing in front of our window.

Perhosia kuhisee pihalla.
Lots of butterflies on Butterfly Chalet.

Auringon lasku terdellä. 
Sunset on our the terrace.

Aamuisin kävelen terassilla tai makaan riippumatossa ja katselen veneiden lähtöä ja arvioin veden kirkkautta. Bongailen isompia fisuja uimassa ja joku on joskus snorklaamassa tai kanootilla. Siitä aamupalalle Ewansiin (ekat viikot Ameliassa), sitten kävely tai uinti tai pohdintaa kämpillä, auringonlaskun katselu, illalliselle ja nukkumaan...päivä murmelina jälleen.

Murmeli on myös vesieläin.
Typical activity of the day.

Long Beachkin on herännyt täysin eloon ja iltaisin olisi tarjolla mm. rantamattoilua tunnelmavalossa ja muutakin vaihtelua Coral Bayn Ombak-iltoihin (sikäli kun Ewansissa ei käy syömässä). Päivisin on enempi poikettu siellä kävelyllä. Täysikuu on mollottanut taas taivaalla, ja yöllä on kantautunut bileläisten kotiinpaluuääniä rannalta. 



Täyskuun kattaus Lonkulla.
Full moon setting on Long Beach.

Tuli muuten tuossa selvitettyä tuota Dengue-kuumeasiaa, kun nyt täällä Aasiassa ollaan ja se on joissain paikoissa yleinenkin tauti. Sitä kun on tappanut parikymmentä dengue-hyttystä mökillä, niin herää kysymyksiä. Lisäksi tavattiin taas yksi suomalainen, joka on kuumeen sairastanut. Seuraavassa lisää...

Dengue-kuume, mikä se on?

Dengue mosquito with stripes (raidallinen).

Tietoa olen etsinyt netistä (kuvat sieltä) ja läväytän tähän sen, mitä tästä olen selvitellyt ja ymmärtänyt. Denguehan tarttuu erityisen raidallisen dengue-hyttyslajin (aedes aegypti, vähemmän aedes albopictus-tartuntoja) välityksellä sairaasta (infektion saaneesta) ihmisestä terveeseen ihmiseen. Viruksia on viittä eri tyyppiä (serotyyppi, 5. on ilmeisesti suht. tuore löytö), ja jos sairastaa yhden virustyypin denguen, saa elinikäisen immuniteetin ko. tyyppiin. Muihin tyyppeihin tulee lyhytaikainen immuniteetti. Ja mikäli sairastut toisen tyypin dengueen (eli olet väh. yhden denguen sairastanut), kasvaa riski vakavan dengue-sairauden saamiseen (DHF). Sen voi saada jopa ensimmäisen denguen yhteydessä. Hyttyset liikkuvat päiväaikaan, erityisesti auringon nousun jälkeen pari tuntia ja ennen auringon laskua samoten.

Kun hyttynen on siirtänyt viruksen kohteeseen, niin yleinen itämisaika on 5-8 pv. Sitten iskee korkea kuume ja horkka, päänsärky, silmäsärky, pahat lihaskivut ja mahdollisesti pahoinvointi ja punoittavat läikät tai ihottuma. Ibuprofeiinia ja aspirinia ei suositella mahdollisen sisäisen verenvuotovaaran vuoksi, vaan parasetamol on paras kipulääke. Myös codeiinia (tulehduskipulääkkeissä) voidaan antaa kipuihin. Korkea kuume saattaa kestää 3-7 pv, mutta sen jälkeen yleensä tarkkaillaan verihiutalemääriä, josko tarvitaan niihin sairaalassa täydennystä. Oireet voivat kestää parikin viikkoa ja toipuminen useampia. Joskus oireet ovat kuin paha flunssa, joten moni ei tiedä sairastaneensa sitä. Itsekin aloin epäillä, oliko v2014 Gili Menolla 3-4 päivän korkea kuumeeni ja pahat kivut ja horkka ja pahoinvointi mahdollisesti Dengue-kuume. Jäänee arvoitukseksi, koska en tiedä, voiko vasta-ainemääriä mitata verestä näin jälkikäteen. Saarella ei ollut dengue-testimahdollisuutta ja ehdottivat sieltä lekurista menoa Lombokille, jos kuume jatkuu pitkään.

Sairas on eristettävä. 
Sick person is isolated.

Olen antanut itseni ymmärtää, että virus voi siirtyä hyttyseen aina ko. ihmisen tartunnan saamisesta kuumeen loppumiseen asti, kun virus on aktiivinen. En tiedä, kauanko virus elää hyttysessä. Suoraan ihmisten kesken tauti ei tartu. Ja tästä kun miettii todennäköisyyttä, niin siellä missä on dengue-epidemia (sairastuneita) ja ruuhkaan asti ihmisiä, on tietysti isompi vaara saada tartunta. Joitain vuosia sitten luin uutisia, että Indonesiassa kokonaisia sukuja sairastui, kun hyttynen levitti ihmisestä toisiin viruksen (sairas pitää eristää hyttysverkolla). Meidän täkäläisellä mökillä tuskin pörrää virusta kantavia hyttysiä, sen verran vähän on porukkaa lähistöllä. DEET-pitoisuus hyttyskarkotteessa suositellaan luokkaa 20 %, ja neutraaleja vaatevärejä (vaaleat) päälle. Me käytetään myös hyttysspiraaleja parvekkeella ja sisällä, jos hyttysiä näkyy parikin. Sängyn hyttysverkko estää dengue-hyttysten pääsyn aamulla kimppuun.

Päivähyttysten ehkäisyä?
Protection against day mosquitoes?

Tilastoja Denguesta

Balilla on moni matkaaja kuumeen saanut ja muissa Aasian suosituissa turrekohteissa esim. Thaimaassa (mm. 10/2013 oli todella paha epidemia, 126 ihmistä kuoli ja yli 135000 sairastui). Maailman laajuisesti v2016 epidemian kärkimaihin kuuluivat Brasilia (1,5 milj. sairastunutta, 1036 kuollutta), Filippiinit (176000 sairastunutta) ja Malesia (100028 sairastunutta). V2017 oli vähemmän sairastuneita ja nykyinen arvio on 500000 vakavaa sairastapausta, joista 2,5 % on kuolemanvaarassa. 

Levinneisyys maailmalla. 
Dengue affected areas.

Perusdenguesta normiterve ihminen selviää hengissä, vaikka oireet ovatkin aika ikäviä ja voivat vaatia sairaalahoitoa (kuten eräs tuttumme vietti viikon Lombokin sairaalassa). Dengue on tappava vain alle 1% tapauksista. Paljon on kuullut juttua vakavasta verenvuoto-denguesta, Dengue Hemorrhagic Fever (DHF) tai Dengue Shock Syndrom (DSS). Kuumeen lisäksi tulee mm. kurkkukipua, vatsakipuja, veriläiskiä, nenäverenvuotoa, yms. Shokkitila tulee yleensä 2-6 päivänä oireiden alusta. Vaatii sairaalahoitoa! Siihen kuolee n. 2,5 % ko. taudin saaneista. Kuitenkin se on todennäköisempää vaikuttaa alle 10 vuotiaisiin vakavammin kuin aikuisiin. Erityisesti hoitamattomana sairautena se voi johtaa kuolemaan (20-50 % hoitamattomista). Näitä pahempia tapauksia on ollut maailmassa alle 10 vuodessa (diagnosoituja), joskin 1 suomalainen on kuollut ko. kuumeeseen viime vuosina. 

Dengueen ei ole vielä kunnollista ja luotettavaa rokotetta, vaikka joku viime vuosien rokotekokeilu onkin osoittanut tehoa tartuntojen ehkäisyssä. Myöskään parannuskeinoa dengueen ei ole kuin särkylääkkeet, ja luonnon keinoina puhutaan nuoren kookoksen maidosta tai papayan lehtiuutteesta. Niiden on sanottu helpottavan oireita vähän. Kannattaa siis suojautua päivähyttysiltä! Täällä Perhentialla ei viime vuonna ollut (paikallisen kertoman mukaan) yhtään tapausta, ja toissa vuonna kylässä todettiin yksi denguetapaus. Itse asiassa täällä ei paljoa näe hyttysiä (yksittäisiä), mutta järjestäen mökillä tappamamme päivähyttyset ovat olleet dengue-hyttysiä (raidallisia). Malesiassa v2015 oli dengueen kuolleita 322, v2016 321 henkilöä ja v2017 joulukuulla todettiin kuolemantapauksia olleen 171, puolet kuolemantapauksista Selangorin alueella, joka on KL:n esikaupunkialuetta.


Myrkyttäjä hommissa. Killing mosquitoes.

Monissa paikoissa estetään denguen leviämistä tyhjentämällä vesiastiat yms. (lisääntyvät kosteassa) ja myrkyttämällä, mikäli epidemia alkaa nostamaan päätään ajoittain paikallisesti. Denguen lisäksi hyttyset levittävät muitakin eri tauteja riippuen maantieteellisestä sijainnista. Myös chikungunya-kuume (sama hyttynen levittää) ja Länsi-Niilin kuume ovat tauteja, joissa on samanlaisia oireita kuin dengue-kuumeessa, siksi verikoe tarvitaan todentamiseen. Sama hyttyslaji välittää myös Zika-virusta ja keltakuumetta, jotka enemmän esiityy Etelä-Amerikassa (jonne matkustettaessa keltakuume-rokotus on suositeltavaa). Malaria on myös yleinen kuolemaa aiheuttava (eritoten Afrikassa) hyttysen levittämä tauti, johon on estolääkitys maantieteellisen sijainnin mukaan.

Lue lisää näistä lähteistä:

torstai 22. maaliskuuta 2018

Saarielämää

Nippu banaanipuita kävelyreitin varrella.
Banana trees along the walking track to Long Beach from Coral Bay.

Perhentian island soup, soppaa kumikalmarein (squid) ja kingfish-kalalla.

Tässä on nyt yli kolme viikkoa lojuttu Pulau Perhentian Kecilillä eli sillä pienemmällä näistä kahdesta saaresta (Besar on isompi). Ja tarkemmin ottaen Coral Bayn rannalla. Mietimme välillä, olemmeko täysin tylsiä ihmisiä, kun toiset (pitkän reissunkin tekijät) ramppaa kaikilla snorklaus- ja sukellusreissuilla ja patikoi jokaisen polun tällä saarella ja ajelee vesitaksilla sinne ja tänne. Ja kun ne on muutaman päivän olleet täällä, niin ne suunnittelee reissua Taman Negaran kansallispuistoon, Cameron Highlandseille ja ties minne.  Itse miettii, ettei oikein innosta kököttää veneessä tai kellua vedessä kuumassa paahteessa 4-7,5 h, etenkin kun näkee noiden reissulaisten palovammoja. Kyllä sitä välillä tulee käveltyä, mutta enimmäkseen aika kuluu loikoillessa, maisemista nauttiessa, lukemisessa ja mietiskelyssä. Tämä hiilaripitoinen ruokavalio alkaa tulla korvista. Riisiä ja nuudelia ja samat hannekset. Yllättäin kunnon kalakin on täällä kortilla eikä kalmarin renkaitakaan oikein osata valmistaa, kumia vaan. Kalakin on ylikypsää, jos mitä kalaa on tarjolla. Yleisin kala on kingfish, sellainen 6-8 kg jötikkä, joka keitossa muistuttaa pakasteseitä. Harmi vielä, että BBQ tarkoittaa kamalaa käryä, jossa vaan ei voi olla. Ja osa ruoista palaa ja osa jää raa'aksi. Sitten tietysti välillä jotkut raaka-aineet on loppu, kun mantereelta odotellaan uutta lastia. Dieselkin loppui aamupalapaikan generaattorista, joten sähköä ei ollut tarjolla ja siten smootheja ei saanut pariin päivään tuolla. Tämä johtui aallokosta, joka viivästytti dieselin saantia saarelle. Hyvin riippuvaista siis mantereen laivoista.

Olisiko aika siirtyä vaihtelun virkistykseksi kaupunkiin? Haaveillaan jopa Kuala Lumpurin ruoka-annista, vaikka sekin on rajallista verrattuna Eurooppaan ja oman keittiön käyttöön. Päivät valuu kuin murmelina samoja ratoja... mutta nyt kun otettiin ohjelmaan aamukävelyt Long Beachille, niin saatiin taas lisää virtaa. Pienet poikkeamat rutineissa auttavat...

Laiva tuo muonaa ja tarvikkeita.
Logistic boat with food and other supplies.

Pikku vene vie omansa maihin.
Picking up own supplies.

OPM=oma pakastin mukaan reissuun.
Someone took the freezer with him.

Aamulla jätesäkit viedään jätekeruulaivaan.
Garbage bags delivery to the collection boat.

3G nettikään (meillä on Maxis hotlink liittymä, KL:ssä 4G) ei toimi oikein missään, paitsi Long Beachin laiturilla ja kylässä toimii mainiosti. Hyvä syy lähteä aamukävelylle, että saa asiat hoidettua verkossa. Wifit eli langattomat verkot on aika lähellä nollaa paikassa kuin paikassa, hermot kireellä yhdellä sun toisella, jos/kun nettiä tarvitsee matkajärjestelyihin tai muuhun. Taitaa tuulla tai on liian tyyntä, pilvistä tai aurinkoa liikaa, same same but same. Saatiin onneksi vaihdettua Ameliassa eurojakin myrreiksi, kun muuten rahat olisi jo loppuneet käsistä saarielämän venyttyä. Täällä kun ei otella seinästä rahaa kortilla tai useimmassa paikassa maksetakaan kortilla, edes majoitusta, paitsi jos maksaa enempi kuin kolminkertaisen hinnan meihin verrattuna.

Oma mökki paras mökki.
Own cottage is sooo good.

Vierusnaapurin vastaava möksä.
Neughbours cottage (same same). 

Sitten tulee taas hetkiä, jolloin kelaa, että hyvät hyttyset sentään, mitä hittoo tässä valittaa, kun saa olla lämpöisessä aurinkokelissä kirkkaan meren ja valkoisten palmurantojen ääressä tropiikin vihreydessä, ja voi nähdä kaikkea jännää harva se päivä, mikä tuottaa mielihyvää. Ja se yleisesti kaksin kaivattu muu sosiaalinen elämä on täällä tarjolla turrejen ja paikallistenkin muodossa. Mutta se nyt on normaalia, että tien päällä tunteet vaihtelee ja välillä oman kodin kaipuu valtaa mielen (olispa oma sänky, tyyny, keittiö,...), ja sitten miettii taas, että on hienoa olla vapaa... ja välillä kaipaa kaupunkiin ja välillä kelaa, että täällä saaren rauhassa ilman liikennettä (veneitä toki suihkii) sun muuta häiriötä elämä on auvoista. Viidakon äänet on ainoat, joihin geckojen lisäksi voi herätä.

Ruuhkaa sukelluspaikalla Lonkulla.
Rush hour on Long beach diving spot.

Luonnonpuistoihin (isoon viidakkoon) ei nyt oikein tee mieli, vaikka tietää, että luonnossa olo tuo aina mielihyvää. Sikäli teeplantaasit Highlandseilla vois olla ihan jees, joten pitää vielä niitä harkita. Penangista ollaan nyt innostuttu seuraavana kohteena, kun nyt hitaasti kypsyttelee itseään lähtövalmiiksi. Avoimen suunnitelman matkailussa on se hyvä puoli, että voi rauhassa odotella ja kuulostella tuntemuksiaan, ei tartte juosta. 

Jännä karvamato. Nice hairy worm.

Iso sauvasirkka tuli moikkaan mökille.
Big stick cricket says hello to us.

Sitten on kelattu sitä, että olisiko näin monen vuoden jälkeen aika tutustua johonkin uuteen maahan, kun aina vaan pyörii samoissa maissa. Sri Lanka on alkanut tupsahtelemaan esille yhtä sun toista kautta. Tänä aamuna otettiin puhelu kaverille Sri Lankaan (lomailee Ellassa) ja siinä tuli vahvemmaksi tunne, että se voisi olla tuleva uusi kohteemme. Upeita vihreitä riisiterassimaisia kukkuloita, hienoja junareittejä, ihania ihmisiä, hiekkarantoja ja paljon muuta. Pidetään mielessä.

Olisko helpompi mennä varjoon?
Shadow is better than sun + scarf.

Eilen meihin otti myös yhteyttä puhelimitse Perusta ruotsalaisnainen, jonka tapasimme täällä Perhentialla kolme vuotta sitten, ja olemme siitä asti pidelleet yhteyttä. Hän on viime kuukaudet ollut Perussa mm. shamaanien viisauksia kuulemassa, ja kertoi juuri käyneensä vastaavan itsensä etsimis-rituaalin läpi kuin Madventures-pojat jonkun nautittavan aineen kera, josta saa sopivat hallusinaatiot. Hän oli löytänyt oman sisäisen äänensä ja varjonsa, ja tulevaisuuden minänsä. Kertoi myös kokemuksen olleen fyysisesti hyvin rankka, kuten Madventures-sarjastakin pystyi toteamaan. Suositteli hyvin varovaisesti meillekin. Voin kyllä suosiolla jättää väliin, mutta hienoa että oli nyt valaistunut itse. Kaikenlaista mielenkiintoista saa ihmisiltä, joita tapailee matkan varrella... se on elämää parhaimmillaan.

Josko tässä ensi viikon alussa olisi valmis vaihtamaan paikkaa, ajamaan bussilla Malesian halki länsirannikon Penangiin. Loppuun pari kuvaa vielä Long beachiltä, joka on jo auennut täyteen loistoon näin maaliskuun aikana.

Chillout on vihdoin aukeamassa.
Chillout finally opening on March.

Nippu ravintoloita auki.
Restaurants open on Long beach.

Bubu resortkin on avattu.
Bubu resort also opened.

Veneet valmiina kuljetukseen.
Boats ready for transfer on Long beach.

torstai 8. maaliskuuta 2018

Aktiviteetit Perhentian saarilla

Relaa, älä tee mitään. 
Do nothing, relax. Mira beach.

Äkkiseltään tulee mieleen, että tällaisilla ”tuppusaarilla” ei ole paljonkaan muuta tekemistä kuin vedessä kelluminen, seurustelu ja ravinnon nauttiminen. Kuitenkin tarkemmin ajatellen täällä voi olla hyvinkin aktiivinen, eipä täällä varmaan muuten saksalaisiakaan kävisi näin paljoa kuin nyt käy. Itsekin välillä on pakko aktivoitua, ettei vatsakumpu pääse paisumaan liikaa, kuumuudesta huolimatta.

Vaeltelu Perhentian Kecilillä

Vaellusreitti Coral Bay-Fisherman village (trekking route).

Perhentian Kecilillä on useampia polkuja tai laatoitettuja kulkuväyliä, jos mielii vaeltaa viidakossa tai kukkuloilla. Meistä mukavin reitti on laatoitettu polku, joka lähtee Butterfly-mökeiltämme rantaa pitkin kohti Mira Beachiä ja Petani Beachin (etelän) kautta paikalliskylään (Fishermans village). Vaikka polku onkin viidakkopuiden varjossa koko matkan, niin silti hiki virtaa vuolaasti kosteudesta ja kuumuudesta johtuen. Ihan bikineissäkään ei viitsi vaeltaa, jos joku dengue-päivähyttynen sattuisi pistämään ihoon.  Emme onneksi montakaan moskiittoa nähneet, muurahaisia sitäkin enempi (ja termiitin pesiä). Melkein sandaaleissakin voi kylään vaeltaa (kuten suomalaistuttumme ekalla kerralla), mutta tennareissa mukavampaa. Matkalla on runsaasti portaita, isojakin ylä- ja alamäkiä. Ei sovi heikkopolvisille. Matkalla on ainakin 3 rantaa, joissa voi tarvittaessa pulahtaa uimaan tai kahdella niistä nauttimaan välipalaa rantaravintolaan. Suoraan ja kohtuureippaalla kävelyvauhdilla matka kylään Coral Bayltä kestää noin tunnin, vaikka matka on vain reilut 3 km. Hidastusta aiheuttaa myös Mira Beachin ja Petani Beachin väliset esteet eli kaatuneet puut, joita pitää kiertää ainakin kolmessa kohtaa. Tuolla välillä kuulimme hurjaa rasahtelua polun lähellä, pakko olla joku iso lisko tai apina, emme nähneet kuitenkaan, mikä se oli.

Parakkeja Rainforest beachin lähellä. 
Modest rooms next to Rainforest beach.

Alkumatkasta kuljetaan värikkäiden pienten parakkimökkien ohitse, jossa rannassa on laituri, josta pääsee kivoille koralleille vaikka snorklaamaan. Sitten kävellään teltta- ja leirintäalueen (Rainforest beach) ohi ja voi nähdä ison rakennustyömaan uusille huviloille. Itse Rainforest beach on hiljainen vähän kivinen rantapätkä. Sitten Mira Beachillä on ihania puumökkejä muutamia (hinnat 120-200 RM) ja mukava argentiinalaisen naisen pitämä ravintola. Yksi hienoimpia hiekkapoukamia, jossa palvelut. Uimiseen mainio paikka, suihkut ja vessakin löytyy parin kymmenen metrin päästä rinteestä.

Tulo Mira beachille.
Arriving Mira beach.


Petani beach.

Eteläisellä Petani Beachillä tulee vastaan ensin hintava Petani-ravintola, sitten alkeellisia Mari-Mari-hippimökkejä (hinta muuten tuplat meidän rinnemökkiin verrattuna) sekä lopulta tuossa isossa rantapoukamassa on valtava mökki- ja hotellikompleksi Alunan Resort. Äkkiä paikka näyttää luksukselta, ravintola toki on hienolla paikalla yläkerroksessa rannalla. Sitten kun jatketaan polkua ohi, ollaankin jo pian itäpuolella saarta ja välillä voi nähdä vilaukset Perhentian Besar-saaresta, joka makaa aina lähellä Kecilin itärannikkoa. Kylään tullessa käydään vähän korkeammalla ja laskeudutaan kohti puumökkinäkymää. 

Kylään tulo. Arriving to the village.

Koulu. School.

Moskeija kylässä.
Mosque (masjid) on Fishermans village.

Heti kylään saapuessamme nähtiin n. 1,5 m monitorilisko erään talon alla (taloista osa on nostettu paaluilla ylös). Ensi vaikutelma kylään tullessa on, että kiva pikku kylänen, kukot ja kanat tepastelee vastaan ja siistejä julkisia rakennuksiakin löytyy (kouluja pari, iso poliisitalo, klinikkakin ja tietysti valtava hieno moskeija). Jalkapallokenttä on rannassa ja hautausmaa keskellä kylää. Sitten bongasimme sekä slummimaista peltirouskoasumista sekä valtavan hienon huvilan, jonka edessä juteltiin paikallisten koululaistyttöjen kanssa vähän aikaa. Mukavaa näyttää kuvia Suomestakin, luulivat lunta suolaksi, mistäpä sitä voi tietää, jos ei lunta ole koskaan nähnyt. Puhuivat vähän englantiakin, ja minä vääntelin pari sanaa bahasa malesiaa (se kun on lähelle bahasa indonesiaa, jota osaan pikkasen jo).


Satama-alue. Village harbour.

Kylän satamassa on iso laiturialue, jossa makaa ruokakortteli ja monta ravintolaa. Oikein kiva paikka ruokailla veden päällä. Vesi on todella kirkasta ja syvääkin tässä satamassa. Selvästi huomaa, että kylän julkisivu on ns. kiillotettu satamasta tuleville. Reunoilla on rosoisempaa. Tervetulokyltti on satamasta tulijoille. Kylän pääraitilla on muutama kauppa, sukelluskeskus (Sealife…), se ruokakorttelin takapuoli ja yleinen wc (hinta 50 cnt tai 2 RM suihkusta). Seuravana voi bongata Siti Cafen, eli ihan suosittu "kaupunkikahvila" (HEH). Moskeija loistaa sataman suunnastakin ja jopa Besariltakin näkyy selvästi. Se on iso, eikä sinne ole asiaa kuin muslimeilla. Sattuukin alkamaan rukoushetki puolen päivän jälkeen. Ihmeteltiin miten hiljainen ääni. Hetken päästä joku vetää volyymit täysille, ja korvissa on pitelemistä, kun ollaan moskeijan vieressä kaatamassa aurinkorasvaa iholle. Siinä on joku majatalo, voipi olla unet ja rauha vähissä tuossa sijainnissa. Moskeijan imaami tai se rukousta lukeva vaikertaa siihen malliin, että pakko ottaa vähän nauhalle tuota ääntä muistoksi. Muutamia muslimimiehiä kulkee moskeijaan pitkissä kaavuissa ja koppalakeissa tai rätit päässä. Yhden naisenkin näen burkhassa laahustavan sinne. Jatketaan moskeijan takaa matkaa sillalle, joka on aikamoinen kaatopaikka ja joku slummirähjä on takana. Jotain kyltissä kielletään ankkuroitumasta veneellä siihen rantaan, koska siinä menee joku vesiputki…? Ylhäällä rinteessä näen valtavan vesitankin. Toivottavasti siinä putkessa ei ole reikiä, koska se putken vetopaikka on kertakaikkiaan haiseva vetinen ja roskainen… Tuosta sillalta alkaa ”virallinen polku” kohti Long Beachiä.

Siti cafe.

Vaatimaton mörskä. Modest house.

Tapasimme kylälaiturin ruokakortteleissa mökkialueemme kanadalaisen tytön, joka valitteli sääriään, että tuo kylän ja Long Beachin välinen vaelluspolku oli muuttunut urbaanista laattapolusta terävien puskien valtaamaksi poluksi, ja jalat olivat naarmuuntuneet pahasti. Muistimme, että suomalaiskaverimme valittivat samasta polusta, ettei se olut hyvä kulkureitti. Jotenpa jouduimme miettimään, otammeko venetaksin Coral Baylle (15 RM/nuppi) vai kävelemmekö takaisin. Sekunnin verran pohdimme myös, olisiko väärti ajaa 6 RM/nuppi venetaksireissu vastapäiselle Besarille Tuna Bayn rantaan, josta voi kävellä pohjoisempiin poukamiin ja sieltä taas ottaa venetaksi Long Beachille (10-15 RM/nuppi) ja kävellen takaisin Coral Baylle saaren läpi lyhintä tuttua reittiä. Vaihtoehtoja seikkailuun siis löytyy. Mutta tosiaan Lonkulle kylästä kävely vaatisi kukkulan kuninkaaksikin ryhtymistä (tämä saari on jotain 100m korkea). Sitten törmäsimme kylässä suomalaistyttöihin, ja menimmekin syömään laituriravintolaan, jonka jälkeen lähdimme paluumatkalle yhdessä kävelemään tuttua reittiä takaisin. Kyllä oli ihanaa päästä suihkuun mökillä, kun vaatteet olivat likomärät.

Tervetuloa. Welcome!

Saarella löytyy myös reittejä Coral Bayltä Tropicana Resortin kautta tuulimyllyille (tai Long Beachiltä reitti sinne 500m), jotka makaa tuossa aikalailla saaren keski-pohjoispäässä korkealla kukkulalla. Tuulimyllyiltä kulkee valtavan pitkä porrasreitti rantaan asti Long Beachin ja D’Lagoon Beachin väliin. Saksalaiset erityisesti tuntuvat nauttivan noista vaellusreiteistä. Tuolla voi joutua hikoilemaan tosi paljon, kun esim. portaat on suorassa auringossa.

Sitten D’Lagoonilta (siellä on mökkejä myös ja snorklauspaikka) pääsee polkua pitkin joko Turtle Beachille tai Adam and Eve Beachille, jotka ovat hienoja hiljaisia rantoja ja snorklauspaikkoja. Adam and Eve Beachiltä pääsee pikku polkua viereiselle upealle hiekkarannalle, jossa on myös mahtavat korallit snorklaamiseen. Turtle Beachin reitillä on kuulemma nähty hyökkäävä apina, joten pitkä keppi on aina hyvä kävellessä. Ehkä mahdollisten käärmeiden ja liskojenkin varalle. Joku väitti nähneensä jonkun kellertävän pythonin jossain metsässä eilen, tiedäpä häntä…

Snorklailu ja sukeltaminen

Sukelluskoulua rannalla Shari-Lan takana.
Diving school going on, back of Shari-La.

Nämä saaret ovat Aasian halvimpia sukelluspaikkoja. Open Water Diver-sukelluskurssin saa tällä hetkellä n. 200 eurolla (alle 1000 RM), ja yksi sukellus kustantaa 75 RM (15 e). Kecilillä pelkästään Coral Bayllä on 5 eri sukellusfirmaa, ja Long beachillä lisää sekä Besarilla. Sitten snorklausreissuja on tarjolla runsaasti, halvimmat puolen päivän reissut ovat 30 RM (6 e) ja kokopäivän reissut 40 RM (8 e) sisältäen välineet. Hauskaa sikäli, että usein välinevuokra on samaa luokkaa päiväksi. Tosin noissa snorklausreissuissa on se ”ongelma”, ettei ne kohteet ole välttämättä ne saarien parhaat korallit. Ehkä täällä myös vähän suojellaan niitä upeita korallikohteita venemassoilta, hyvä niin. Omatoimiseen snorklaukseen kanootin vuokraaminen (35 RM/pv, eli  7 e) on hyvä. Sillä pystyy melomaan Coral Bay-Turtle Beach välisen alueen (erityisesti hienot korallit on Romantic beach-Turtle beach välillä) hyvin päivän mittaan. Siellä löytyy n. 4-5 snorklauspaikkaa, joita vaellusosassakin mainitsin. 


Kolmen vuoden takaa kuvat veden alta.
GoPro picts taken 3 years ago. Snorkling is the thing to do here!

Romantic Beachin vieressä on siis hyvät korallit ja se on myös retki- ja sukelluskohde… Tosin retkeläiset snorklaa enempi rannan lähellä eikä ihan parhaassa kohdassa kallioiden vieressä. Rawa-saarellekin ja vierussaarille pääsee päiväreissulla, näkyy täältä Coral Bayltä tuo saari. Riuttahait ovat yleisiä näissä vesissä, jopa terassiltamme olen bongannut aamulla hain uimasta tuossa edessämme. Lisäksi löytyy eri rauskulajeja ja valtavia napoleon kaloja, merikäärmeitä sekä kilpikonniakin, plus tietysti muut tropiikin kalat. Sikäli sukeltajat ovat nyt raportoineet, että näkyvyys on ollut luokkaa jopa vain alle 10 m. Parhain näkyvyys on kuivalla kaudella pääsääntöisesti joka paikassa maailmaa, mutta huhtikuussakin on ollut huippunäkyvyyttä täällä luokkaa 20-30 m, kun olemme käyneet snorklaamassa. Snorklaten se on nytkin parempi, eli pintavesi on kirkkaampaa. Eli kyllä sen näkee, kun ihailee tuota merta jatkuvasti. 

Snorkling and diving sites.

Uimiseen paras paikka on Long Beach, kun on se täydellistä hiekkaa vaan, eikä mitään kiviä tai korallia. Coral Baylläkin on hyvä uida, ja suihku löytyy Senjan edestä. Lonkulla ei näy suihkupaikkaa.

Uintia Lonkulla. 
Swimming on Long beach.


Muut aktiviteetit

Elokuvailta ulkona. 
Free movies on Ombak.

Ilmaisia elokuvia näkee nyt Coral Bayn Ombak Resortin screeniltä, jossa ulkona on löhösohvia tarjolla ja ilmaiset popcornit. Elokuvat alkavat aina klo 19:30. Suosittua puuhaa.
Vesiurheilu: lähinnä surffi- tai body board-lautoja voi vuokrailla Long Beachillä. En nyt ihan surffimekaksi kutsuisi paikkaa, mutta jotain aaltoja on tuolla rannalla, joilla nyt body boardeilla voisi surffailla, tosin ne on hintavia eli pyydetään jopa 80 RM (17 e) päivältä. Mukamas jotain banaanivenettäkin on tarjolla, vaikken ole kyllä nyt nähnyt ketään semmoisessa puuhassa. Vesiskoottereista puhumattakaan. Hyvä niin.

Porukkaa melomassa.
Paddling is a nice activity here.

Melonta on suosittua, ja joko kanootteja tai kajakkeja on tarjolla runsaasti. Halpaa lystiä.
Venereissut Besar-, Kecil- ja Rawasaaret tai rantapoukamat tai kalastajakylä. Venetaksit vievät porukkaa paikasta toiseen, mutta takseilu on kallista, koska hinnoittelu on per henkilö eikä per vene. En tiedä, onko täällä tapana tehdä mitään privaatteja veneretkiä, mutta porukka pääsääntöisesti osallistuu snorklausretkille. Jos haluaa mennä vaikka Redang- tai Lang Tengah-saarille täältä, niin vaaditaan muistaakseni minimissään 5 henkeä per kohde, muuten ei vene lähde (hinta 70-100 RM/nuppi/suunta).

Seurustelu ihmisten kanssa on ilmaista! Täällä on helppoa tutustua ihmisiin. Long Beachillä voi nähdä tulishowta tai viettää iltaa rantamatoilla kynttilän valossa ja rantabaarissa, jossa musiikki raikaa aina n. klo 2:30 asti. Maaliskuussa avautui vasta tuo hupipuoli, kun sadekaudella paikat ovat kiinni. Sishoja eli vesipiippuja on tarjolla monissa paikoissa, me ei olla kokeiltu tuota, mutta ympäristössä tuoksut ovat hyviä. Coral Bayn Gems cafessa voi ottaa oluen auringonlaskua ihaillen ja vaihtaa pari sanaa tuttujen kanssa. Aurinko laskee näin maaliskuussa klo 19:15-19:30, aika sopivan mittainen päivä.

Kavereiden kanssa vaeltamassa.
You get lots of new friends on the island.

Riippumatossa riippuminen ja vaikkapa lukeminen on hyvä aktiviteetti täällä. Joillain rannoillakin on riippumattoja (esim. Shari-Lan takana tai Mira Beach-rannalla), jonne voi lösähtää makoilemaan, jos ei ole omaa mattoa ripustettavaksi esim. mökkiterassille.

Mökillä voi seurata gekkojen ja lepakoiden saalistusta, oravia ja vaikka silmiin osuvia liskoja. Eläintarhaan ei tartte mennä. 

Bongaa liskot!
Huge monitor lizzards come eating when rain behind Amelia.

Monitoriliskot herättää aina hämmästystä, kun niihin törmää. Yhden kerran olimme haavi auki, kun sateen alettua Amalian takapuskista alkoi tulla aina vaan lisää valtavia jopa yli 2m liskoja esiin. Laskimme yli kymmenen liskoa, jotka näyttivät ihan krokotiileilta. Niiden syljessä on myrkkyä ja ne on lapsia joskus lipaisseet, kertoi saarelainen nainen, jonka kanssa näkyä katseltiin. Usein sateella tulevat syömään jätteitä, kun ihmiset menee sisätiloihin. 

Pikku kisu vailla rapsutusta.
Little kitty needs attention.

Muutamia irtokissoja voi täällä rapsutella, koiria ei näy, koska muslimit eivät tykkää koirista. Hyttysten tappamista joutuu harrastamaan, mutta hyttysspiraalit pitävät hyttyset loitolla terassilta ja mökistä. Hyttysrasvaa on pakko hieroa jalkoihin illalla, ettei joudu purruksi. Täällä ei ole hiekkakärpäsiä, mutta jollain Malesian saarilla ne voi olla vitsauksena näihin aikoihin. Meille eräs saksalainenkin kertoi tästä Tioman saarilla olleesta riesasta. Jalat on monella mennyt täysin paukamille.

Sellaista täällä paratiisisaarilla. Besarilla on enempi lapsiperheitä, emmekä tiedä, mitä siellä puuhataan ja onko siellä esim. vaellusreittejä muuta kuin rantojen välillä. Ainakin PIR:ltä (Perhentian Island Resort) pääsee polkua Coral Viewille ja siitä eteenpäin Tuna Baylle eli seuraavalle rannalle, jne. Snorklauspaikkoja on muutamia Besarilla lännessä ja etelässä. Kartta kertokoon.

Hengenvaaralliset Rip Current ja Freak Wave

Tässä nyt pieni tutkijaluonne nostelee päätään, kun näihin asioihin on törmännyt matkoilla ihan käytännössä. Merivirtaukset ja niistä juontu...